Moi,
Tein aamulla hengitysharjoituksia, jooga-asanoita, meditoin, kävin kävelyllä, tein lihaskuntotreenin ja kävin myöskin suihkussa. Näiden juttujen seurauksena mieleni kirkastui taas jonkin verran lisää, että päätinkin avata nyt tätä asiaa jo hiukan julkisuuteen ja avasin nämä nettisivut. Joitain saattaa vielä kiinnostaa, mitä minä haluan näistä asioista kertoa.
Sain siis thaimaalaismarjanpoimija-asiassa ihmiskauppatuomion suomen valtion korkeimmasta oikeudesta vuosi ja kymmenen kuukautta ehdotonta vankeutta. Korkeimman oikeuden neuvokset pitivät käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita automaattisesti syyllisyyden osalta oikeina, ilman että itse tutkivat ja miettivät sitä lainkaan, oliko syytetty näytön mukaan todella syyllistynyt ihmiskauppaan vaiko ei. He halusivat itse rajata oman työnsä tällä tavoin. Tässä he toimivat mielestäni väärin. Minä ajattelen, että ei oikeusvaltiossa näin toimita. Koen että minulla ei täällä suomessa ole todellista oikeusturvaa. Kun kerran juttu otetaan käsiteltäväksi, niin tulisihan se silloin käsitellä myöskin kunnolla kokonaisuudessaan aivan loppuun saakka. KO:n tuomarit miettivät kuitenkin ainoastaan sitä, että onko tässä tapauksessa kysymys nyt yhdestä vaiko 26:sta erillisestä ihmiskaupasta, ja kuinka kova rangaistus tästä tulisikaan antaa. Korkeimmassa äänestettiin. Kolme vastaan kaksi ja minä lähden siksi siis linnaan. Koko prosessihan kesti yli viisi vuotta. Yllätyin siitä, että näinkin pitkän odotuksen jälkeen ei enää haluttu lähteä selvittämään totuutta tässä asiassa. Hovioikeuden asiassa tekemät virheet jäivät voimaan ja nimen omaan juurikin ne virheet, joilla syytetystä saatiin syyllinen.
Tämän lisäksi erikoista lopputulemassa oli se, että sain toisen tuomion peräkkäin tästä samasta asiasta. Ensin hovioikeuden ehdollisen vankeustuomion jonka jo suoritin ja nyt tähän perään vielä korkeimman oikeuden määräyksestä sen määräämän ehdottoman vankilatuomion. Ihmettelin taas, että tällaistako tämä oikeudenkäynti täällä suomessa todellakin on.
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot oli saatu aikaiseksi, kun syytetyn syyttömyyttä todistavat asiat vaan jätettiin tuomiossa huomioon ottamatta, ja monilta osin siihen edes kirjaamatta. Eri asioista vedettiin todella erikoisia johtopäätöksiä, olettamuksia ja tulkintoja, jotta ihmiskaupan tunnusmerkistö saatiin täyttymään. En aikaisemmin tiennytkään, miten luovasti erehdyttäminen, pakkotyö ja ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet saatetaankaan juristien mielissä ymmärtää. Palaan vielä kaikkiin näihin asioihin myöhemmissä kirjoituksissani.
Käräjäoikeudessa puhuin omassa kuulemisessani paljon, mutta sanomisiani ei edes kirjattu tuomioon. Samoin tehtiin siellä myöskin kaikkien minun nimeämieni todistajien suhteen. Heidän puheitaan ei tuomiossa huomioitu lainkaan. Aivan kuin he eivät olisi käyneet tässä asiassa todistajina oikeudessa paikan päällä ollenkaan. Hovioikeudessa minulta ei taas näistä asioista enää paljoa kysytty, ja kehotettiin vaan vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Nyt kun juristit ovat päättäneet työnsä ja tehneet mitä halusivat, tulen minä vielä puhumaan suuni puhtaaksi, tai oikeastaan kirjoittamaan nämä asiat vielä julki.
Tiedän sen varmaksi, että poliisitutkinnasta on olemassa kiistaton kirjallinen näyttö siitä, että annettu tuomio oli väärä. Olen itse nähnyt tämän materiaalin. Moni todistajakin puhui käräjillä ja hovissa asiasta aivan samaa. Heidän sanomisiaan ei vaan tuomioistuinlaitoksessa huomioitu. Jopa asianomistajien omat tarinat niiltä osin on tuomion vaiettu, jotka puhuvat syyttömyyden puolesta ja on myös tulkittu ja ymmärretty tuomioon aivan kummallisesti. Lopulta KO ei vaan halunnut enää lähteä lainkaan jutun varsinaisen näytön arviointiin, josta syyttömyys oltaisi voitu nähdä.
Tuomiot olen kyllä lukenut ja käräjillä myöskin kuulin kaikki asianomistajat. En nyt tätä kirjoittaessani ole henkilökohtaisesti kuitenkaan vielä kuunnellut kaikkia hovioikeuden nauhoituksia, mitä kukin asianomistaja siellä sillä kertaa kertoi. Se työ minun täytyy vielä tehdä aivan loppuun saakka, ennen kuin pystyn kertomaan koko tarinan julkisuuteen. Tiedän sen kuitenkin jo nyt aivan varmaksi, että annettu tuomio oli väärä ja pystyn sen myöskin todistamaan. Käyn nyt huolellisesti ensin läpi koko juttumateriaalin ja kirjoitan sitten tämän jälkeen kaiken tälle sivustolle, miten nämä asiat todellisuudessa menivätkään. Juttumateriaalia on vaan aika paljon. Tulen lataamaan jutun relevantin osan materiaalista myöskin nettiin.
Syyllisyyttä tai häpeää en ole tuntenut, koska näihin tunteisiin ei ole ollut tässä asiassa syytä, sillä tiedän että en missään tapauksessa syyllistynyt siihen tekoon josta minut nyt tuomittiin. Minulla on kuitenkin diagnosoitu uupumusta, sisäistä levottomuutta, impulsiivisuutta, keskittymisvaikeuksia, tunteiden ja tarkkaavaisuuden säätelyongelmia, mahdollinen ADHD, ongelmia työmuistissa, ahdistuneisuutta, mitä nyt yrittäjänä tai rikosprosessissa olleena joutuukaan kokemaan tai tuntemaan.
En kuitenkaan uhriudu ja anna näiden tuomioiden ja diagnoosien elämääni hallita, rajoittaa tai haitata. Parannan koko ajan itse itseäni. Sillä on minulle itselleni merkitystä millaiseksi ihmiseksi minä tulen. Olen tehnyt tätä työtä itseni kanssa jo aika lailla ja keskittymiskykyni onkin jo kohentunut rutkasti siitä, mitä se aiemmin oli, ja ahdistus helpottanut niin että pystyn kirjoittamaan tätä tekstiä niin kuin nyt kirjoitan. Kiitos tästä löytämieni hyvien harjoitteiden ja elämäntapamuutosten. Kiitos tietenkin myös vielä kaikille meidän perhettä auttaneille ja tukeneille ihanille ihmisille!
Harjoittelen tästä eteenpäin tätä kirjoittelua, jossa en vielä ole kovin hyvä, mutta kehityn. Motivaatio kirjoittamiseen syntyy siitä, että minusta tavallisten ihmisten täytyy saada tietää, miten tämä suomalainen yhteiskuntakoneisto todellisuudessa toimii, kun sen hampaisiin oikein kunnolla joutuu. Tätä tulen vielä kertomaan. Oikeinkirjoitusvirheitä minulle tulee varmaankin vielä aika paljon ja tekstikin on vielä vähän töks töks, mutta kehitytään. Entisenä isänmaallisena miehenä tulen kuitenkin kirjoittamaan sanan suomi tästä lähtien aivan tarkoituksellisesti pienellä alkukirjaimella. Maa on kyllä aivan loistava, mutta tämä valtio ei sitä kuitenkaan usein yrittäjille ole.
Tulevassa kirjassani tulen kertomaan myöskin sen, miksi tein asiat aikoinaan niin kuin ne tein, ja kuinka tähän rikosprosessiin jouduin, miten se meni ja miten se minua muutti ja kuinka tästä selvisin ja edelleen selviän ja mitä aion tehdä tulevaisuudessa ja mitä olenkaan tästä kaikesta oppinut. Työkalupakkini on nyt paljon laajempi ja parempi, kuin mitä se vielä viisi vuotta sitten oli. Monia asioita ei koulussa opeteta, ne oppii vasta elämällä tätä elämää tai lukemalla ja kuuntelemalla tositarinoita muiden kokemuksista.
Tällä nettisivustolla kirjoitan tulevaisuudessa marjanpoiminnan taustoista ja historiasta, marjanpoiminnan realiteeteista, poimijan asemasta, marjanpoimijalaista, viranomaisten alalle määräämistä maahantulosäännöistä, suosituksista ja ohjeista, ihmiskauppajutun tapahtumista, poliisitutkinnasta, todistajien kertomuksista, kirjallisista todisteista, ihmiskauppalaista, jutun oikeudenkäyntimateriaalista, oikeudenkäymisprosessista. Tuon myöskin julki sen, kuinka toimivat viranomaiset ja tuomarit, jotka mieltävät itsensä suomessa useinkin viranomaisten kanssa samaan jengiin kuuluviksi jäseniksi. Tulossa on vielä paljon yllätyksiä, mitä kaikkea tähän juttuun liittyykään. Et uskokaan, mikä kaikki tässä suomen oikeusjärjestelmässä onkaan mahdollista, ennen kuin olet perehtynyt tähän juttuun.
Tulen kertomaan näistä asioista myös youtube kanavallani
Yritän olla ottamatta näitä asioita henkilökohtaisesti. Tämä sama kun olisi voinut tapahtua nykysuomessa myös monelle muullekin yrittäjälle. Minä kestän tämän tuomion ja tulen vankilasta ulos entistä iloisempana ja vahvempana kuin koskaan aikaisemmin olen ollut. Olen sitä itse asiassa jo nyt. Mitä enemmän minua kiusataan, niin sitä vahvemmaksi minä lopulta kehityn. Tulen rakastamaan sitäkin paikkaa (vankilaa) ja siellä olevia ihmisiä. Näin siitä selviää. Vankilastahan saattaa löytää vieläpä uusia kamuja, joiden kanssa voi verkostoitua taas tulevia hankkeita varten, kirjoitan tämän lauseen nyt hymyssä suin. Saattaahan se olla minulle hyödyllinenkin kokemus, kuka tietää.
En enää pysty toimimaan suomessa koskaan virallisesti yrittäjänä, enkä ole palkansaaja luonne. Siitä päätti tuomioistuinlaitos, en minä. Sain käytännössä ikuisen liiketoimintakiellon suomeen. Olen kuitenkin luova ja yritteliäs ihminen. Matista tuli nyt sitten maailmankansalainen ja käännän tämän tapahtuneen vielä voitoksi. Itseni toteuttamistarve on minulla vahva ja jotain haluan yrittää. Suunnitelmissa minulla on, että tulevaisuudessa olen käynnistämässä liikettä, jossa tavalliset ihmiset toimivat vapaasti verkossa omalla valuutalla ja logistiikkajärjestelmällä keskenään toisiaan palvellen, ja tähän ei viranomaisia väliin tarvita. Tällaiseen toimintaan tulen minä tulevaisuudessa voimavarani suuntaamaan. Mikäli rekisteröin yrityksen jonnekin, teen sen valtioon jossa yrittäjyyteen suhtaudutaan eri tavalla kuin mitä suomessa vallassa olevat tahot nyt siihen suhtautuvat. Nyt sen hyvin tiedän, virkamiehet ja tuomarit ovat täällä niitä tahoja, jotka sitä todellista valtaa kansalaisia kohtaan käyttävät ja kansanedutajat eivät heidän toimiinsa vaan puutu.
No kalliiksihan tämä koko prosessi tälle valtiolle kävi. Teilasivat parhaassa työiässä olevan yrittäjän sosiaalipummiksi ja valtion elätettäväksi. Olisin tuonut suomeen vielä kymmenien miljoonien vientitulot ja työllistänyt tulevaisuudessa suomeen ison joukon ihmisiä, jos tämä olisi minulle vaan sallittu. Tappoivat lypsävän lehmän. Kerron tästäkin aiheesta vielä myöhemmin lisää. Tätä kirjoitustyötä teen nyt ihan talkoilla.
Minä itse ajelen edelleen vanhoilla romuilla autoilla, kuten yrittäjänäkin ollessani ajelin. Se ei minua ole ennenkään haitannut ja asun itse asiassa nyt mukavammin kuin aiemmin kunnan minulle järjestämässä asunnossa, jonkan vuokran maksaa KELA. Entiset työni eivät enää aiheuta paineita, eivätkä minua stressaa, mutta kyllähän minä sitä työtä rakastin, vaikka olihan se raskastakin. Siitä rakkaudesta jouduin kuitenkin luopumaan. No, nytpähän on ollut aikaa soittaa kitaraa. Niitä iloisia thaimaalaisia poimijoita on kyllä ollut ikävä joka kesä tämän episodin jälkeen. Moni heistä on meille edelleenkin soitellut ja kysynyt, että milloin aloitatte uudelleen, kun haluaisivat tulla meille edelleen poimijoiksi.
Tätä juttua ei nyt sitten enää vaan ole olemassa: 2016 marjanpoiminta
Kaikkein ikävävintä ja surullisinta on ollut se, että todellisena uhrina ja kärsijänähän tässä asiassa ovat olleet pienet lapset, joiden elämän alkukehitys ei nyt mennytkään kovinkaan optimaalisesti tämän prosessin ja näiden tuomioiden myötä, ja lasten kärsimystähän tässä nyt edelleen lisättiin. Heidän terveen ja tasapainoisen kasvun edellytyksiä myöskin isän ehdottomalla vankeustuomiolla entisestään heikennettiin. En tarkoita tällä nyt vain omia lapsiani. Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. Vanhempia, jotka ovat heille läsnä niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin. En ole suinkaan ainut mies, joka joutui hankalaan tilanteeseen tämän tuomion myötä. Jotkut ovat nyt meidänkin perhettä pahemmassa jamassa. Tulen kertomaan tästäkin asiasta vielä myöhemmin lisää.
Jos haluat jollain tavoin auttaa tai tukea meitä tai kommentoida minulle näitä asioita, tai ylipäätään kertoa tai kysyä jostain, voit olla yhteydessä minuun:
”matti(at)marjanpoimijat.fi”
Marja-Matti:)